sunnuntai 17. syyskuuta 2017

HIEKKAPAPERIA KURKUSSA

Taidan olla liian tunnollinen työntekijä.
Heti kun mulla alkoi viikonloppu, niin tulin kipeäksi. Ja olen täysin varma, että tämä syysflunssa tulee olemaan sitkeä. Kurkku on kuin hiekkapaperilla raastettu, lämpöä juuri sen verran että olo on paska ja yleiskunto tottakai niin kehno, että rappusissa on sydänkohtaus lähellä.

Olen pistänyt merkille sen, että rajut flussat menevät nopeammin ohi kuin pienet kuumeilut ja kurkkukivut. Jos saisin päättää, olisin mieluummin kerralla muutaman päivän kovemmin kuumeessa kuin useamman viikon pienessä ja vaihtelevassa flunssassa. Mökkihöperöidyn jo muutamassa päivässä, enkä meinaa malttaa levätä tarpeeksi tällaisessa olotilassa. Tahtoisin käydä shoppailemassa tai edes kahvilla, mutta tiedän niiden vain pidentävän tätä tautia.
nuha1
Superjuoma nuhaan: kiehauta inkivääriä, sitruunaa ja hunajaa kuumassa vedessä - toimii!

Ketuttaa muutenkin ihan ylitsepääsemättömän paljon, sillä kolmen viikon päästä olen menossa Vaasaan Tradenologiaan, jonka jatkobailut perjantaina on Tropiclandiassa. Enhän minä olisi halunnutkaan yrittää saada muutamassa viikossa sitä bikinikuntoa osittain takaisin, mikä minulla oli joskus vuosi sitten. Tänä kesänä ei ihan kauheasti tarvinnut ajatella, miltä bikineissä näyttää.

Pahin virhe, jonka nyt voisin tehdä, olisi treenaaminen.
Muutaman kerran olen lähtenyt liian aikaisin sairastamisen jälkeen treenaamaan, eikä siitä koskaan ole ollut muuta kuin haittaa. Liikkuminen kuumeessa ei tosiaan ole terveellistä, joten muistakaahan tekin ottaa rauhallisesti flunssan yllättäessä. Tiedän, sohvalla peiton alla on tylsää, mutta se tekee sinulle vain hyvää. Näillä sanoilla koitan tsempata itseänikin, vaihtelevalla tuloksella.

Pakko siis jatkaa teen juomista ja strepsilsien imeskelyä (vaikka itse pidän enemmän Pafucineista), jotta mahdollisesti ensi viikolla olisi jo pienessä treenikunnossa ja työkykyinen.

EDIT: Kirjoittelin tämän postauksen torstaina, jolloin mun viikonloppu alkoi. Sain sitten melkein sen minkä toivoin, eli hieman kovemman kuumeen - joka ei nyt tunnu lähtevän siltikään laskuun. Olen aika satavarma, ettei ensiviikolla ole vielä asiaa salille tai kunnon treeneihin. Nytkin lauantaina minulla olisi ollut tosi siistit kuvaukset Sallan kanssa, mutta tämä tauti vei senkin ilon. Saapa nähdä, mitä alkuviikon työkuvioille käy.

Onko teilläkin vaikeuksia pysyä neljän seinän sisällä kipeänä?
Heittäkää tekemisvinkkejä kipeälle ja tylsistyneelle!

maanantai 7. elokuuta 2017

PARISUHDE JA BLOGGAAMINEN

Hei muruset, minulla on teille uutisia:
En asu enää porukoilla, enkä asu yksin!

Tajusin äsken, etten olekaan maininnut asiasta täällä blogin puolella laisinkaan. Muutimme J:n kanssa huhtikuun alussa saman katon alle ihanaan kaksioon lähelle Kuopion satamaa. Voin kirjoitella teille tässä lähiaikoina enemmän fiiliksiä yhteenmuutosta ja ehkäpä myös jotain ällöromanttisen vaaleanpunaista meidän suhteestamme. Lupaa pitää ehkä hieman tiedustella tästä jälkimmäisestä aiheesta, mutta enköhän minä jotain saa teille tänne jaettua.

parisuhde1
Parisuhde ja bloggaaminen on yksi sellainen aihe, josta meillä on käyty jonkinverran keskustelua. Tänään käyn aihetta läpi parisuhteen vaikutuksista bloggaamiseen, myöhemmin pitää varmaan vielä pohtia asiaa toisinpäin.
Meillä keskustelua on käyty mm. siitä, että mitä toisesta saa jakaa, mitä asioita suhteesta saa kertoa ja kuinka avoimesti tietyistä asioista saa kirjoittaa. Minulla aivot suorastaan tursuavat tekstejä, mutta ainakaan vielä ihan kaikkea ei ole lupa julkaista. Toisaalta ihan hyvä, että toinen on sanomassa mielipiteensä suhteeseen liittyvien tekstien julkaisemisesta, mutta haasteen tähän tuo oma tapani kirjoittaa blogia melko avoimesti. Haastavaa todellakin ja samalla ristiriitaista. Itsehän tykkään jakaa teille rehellistä ja avointa tekstiä omasta elämästäni, mutta samalla haluan ottaa toisen mielipiteet huomioon ja kunnioittaa niitä.

Parisuhteessa pitää myös tavallaan huomioida se, minkä verran toinen haluaa bloggaajan jakavan itsestään tietoa blogissa. Tottakai jokainen saa itse päättää, mitä itsestään nettiin kirjoittaa, mutta itse en haluaisi sen vaikuttavan suhteeseeni. En kyllä haluaisikaan olla mikään seksibloggaja tai vastaava, jonka aiheet voisivat mahdollisesti häiritä puolisoa tai tuntua hänestä kiusallisilta. Sama haaste tulisi varmaan myös tilanteessa, jossa bloggaja olisi raskaana ja mies ei haluaisi asiaa kuuluttaa internetissä.

Itselläni J kyllä hyväksyy bloggaamisen, eikä hänellä ole ollut moitittavaa teksteistä jotka tänne julkaisen. Käytän häntä aina oikolukijana, myös tämän teksin kanssa, jolloin hän voi sanoa mielipiteensä ennen julkaisua. Tällöin vältän suoraan turhat "no miksi kirjoitit tuollaista blogiin"-kommentit, saan rehellistä palautetta tekstien sisällöstä ja tarvittaessa voin muokata postausta myös hänelle sopivaksi. Toinen myös bongaa paremmin kirjoitusvirheet ja hölmöt lauserakenteet, joita ei itse välttämättä kirjoitusurakan jälkeen niin helposti huomaa.

En kuitenkaan antaisi (tai tule koskaan antamaan) puolisoni täysin päättää, millaista teksitä blogiini jaan. Tämä on kuitenkin minun blogini, missä kaikki mielipiteet edustavat sataprosenttisesti juuri minun ajatuksiani. Jos minua kiellettäisiin kirjoittamasta väsymyksestä tai muusta itseeni liittyvästä asiasta, varmaan vetäisin herneet nenään. Enkä oikeastaan edes varmaan, vaan varmasti. Ymmärrän toiseen tai suhteeseen liittyvien asioiden "rajoittamista" tiettyyn pisteeseen, mutta omiin asioihin liittyvien postausten kielto tunkisi minulle herneet varmasti syvälle sieraimiin :D

Jatkankin tästä aiheesta neuvotteluja miehen kanssa. Pidetäänhän yhdessä peukut pystyssä, jotta saataisiin vähän parisuhdehömppää ja pohdintoja myös tänne blogin puolelle!

Miten teillä muilla parisuhde vaikuttaa bloggaamiseen?
Onko pelisäännöt sovittu julkaistaville asioille?

torstai 27. heinäkuuta 2017

10 x TARUN TAVALLA

Koska en ole ollut kovin aktiivinen kirjoittelija viime aikoina (vuotena), niin koen tämän faktapostauksen olevan aivan paikallaan. Tänään sukelletaan minun tapojeni pariin, eli tällaisia toimintamalleja minuun on ohjelmoitu.  Kertokaahan sitten löytyykö teiltäkin samoja tapoja kuin minulta, vai kuulostaako jokin tapani korviinne ihan hölmöltä!

Juon vihreää limpparia tsempatakseni itseäni. Erityisesti Jaffa Palma on minun tsemppilimuni, mutta myös lime-verigreippi limppari kelpaa. Ja ei, mikään sprite tai väritön sitruslimu ei kelpaa - limpparin täytyy olla vihreää. Väritön limppari ei piristä mieltä samalla tavalla kuin vihreä! Ehkä salaisuus tässä onkin juuri värissä ja limppari piristää niin maku- kuin näköhermojakin.

Käyn baarin jälkeen aina suihkussa. Teen tämän myös ihan yöllä ja vaikka en olisi ollut edes erityisen kovasti bailaamassa. Vähäisestäkin tanssimisesta tulee kuuma ja muutenkin baareista jää sellainen "likainen" tunne iholle sekä hiuksiin. Jotenkin minua inhottaa mennä nukkumaan, ellen ole peseytynyt noista baarin hajuista. Aamulla herään sitten raikkaana ja paljon pirteämpänä.

Käytän todella ahkerasti vilkkua. Tämä ei mielestäni ole kovin huono asia, sillä käytettäväksihän vilkut on tehty. Saan silti aika paljon kommenttia, kun käytän vilkkua parkkipaikoilla myös silloin, kun siellä ei ole muuta liikennettä. Vilkutan myös lähtiessäni peruuttamaan omasta ruudusta asuntomme autohallissa.

prinsessa1

Arkiaamuisin minun on katsottava Huomenta Suomea. Aamuni aikataulu menee ihan pilalle, jos taustalla ei pyöri kyseinen ohjelma. Tiedän puoli kahdeksan uutisten alkaessa, että nyt olisi aika viimeistellä meikit ja säätiedotuksen loputtua pitäisi ryhtyä tekemään lähtöä. Olen joskus hieman suutahtanut, kun J halusi katsoa aamulla jotain muuta televisiosta. Hups.

Minua ärsyttää, jos minulle annetaan ohjeita kun laitan ruokaa. Kun minä kokkaan kerrankin oma-aloitteisesti, keittiö on minun. Sinne ei todellakaan saa tulla antamaan neuvoja, mutta apua saa kyllä tarjota. En siis ole hyvä ottamaan keittiössä ohjeita vastaan, ellen niitä itse erikseen pyydä.

Fanitan mozzarellatikkuja todella paljon. Kotiin ostan pakastemozzarellatikkuja, heitän koko paketillisen uuniin ja hotkaisen ne helposti alle kymmeneen minuuttiin. Voisin vaikka elää niillä! Ravintoloiden mozzarellatikut ovat vielä parempia, koska ne on valmistettu rasvakeittimessä. Mielessä on käynyt oman pienen rasvakeittimen hankinta, mutta sen jälkeen voisin sanoa hyvästit kesäkunnolle loppuelämäksi. Ja ainiin, pakastemozzarellatikut ovat parempia kuin sellaiset joidenkin ravintoloiden paksut ja kuivat tikut. Näissä olen tarkka!

Käytän yhtä juomalasia, kahvimukia ja lautasta vain kerran. En siis voi enää aamulla syödä leipää samalta lautaselta kuin edellisenä iltana, tai juoda kahvia muutaman tunnin päästä samasta kupista. Voitte vaan kuvitella, kuinka paljon tiskiä minä aiheutan - onneksi on tiskikone.
prinsessa2
En erityisemmin tykkää nukkua yksin. Osaan olla yksin ja nauttia yksinolosta, mutta nukkuminen yksin ei ole minusta kovin miellyttävää. Nukun paremmin, kun toinen on vierellä tai edes samassa asunnossa. Minulle riittää pelkästään tieto, että joku on tulossa yöksi kotiin - oli se sitten puoliso tai kaveri. Jos tiedän, että J olisi vaikka reissussa, pyytäisin todennäköisesti jonkun ystävistäni viettämään tyttöjeniltaa ja jäämään yöksi. Kyllähän minä pärjäisin, ei se siitä ole kiinni. En vain nauti yksin nukkumisesta kovinkaan paljoa.

Aloitan herkästi uusia ikuisuusprojekteja, joita en välttämättä koskaan saa valmiiksi. Näihin keskeneräisiin projekteihin on aina välillä mukava palata ja lopussa voin ainakin sanoa, että niihin on käytetty aikaa ja rakkautta. Tai verta, hikeä ja kyyneliä, kuten meidän parvekkeemme sohvaan.

Käyn aina kosmetologilla/kampaajalla laittamassa kulmakarvani. En edes nypi niitä itse, saatikka värjää. Olen varmaan nyppijän painajainen, kun menen sinne hirmuisilla muodottomilla puskilla. Pidän todella paljon siitä jäljestä, minkä ammattilaiset saavat aikaan. En luota omiin taitoihini lainkaan :D Viimeisimmällä kerralla kävin ystäväni luona, joka opiskelee kampaajaksi, laittamassa kulmani ja olin todella tyytyväinen lopputulokseen. Onni on, kun on osaava ystävä <3

Tällainen oman elämäni prinsessa minä olen. Rakastan myös paljon haaveilua, minkä saattaakin näistä kuvista huomata. En voinut uskoa, etten ollut näitä kuvia tänne aiemmin julkaissut. Tarkistin valehtelematta viidesti viimeisen vuoden postaukset ennen julkaisua :D
Pakko myös hieman mainostaa ja kehua nykyistä luottokuvaajaani Sallaa, kun kuvista tuli puhe. Salla on nimittäin erittäin hyvä siinä mitä tekee. Jos joskus tarvitsisin kuvaajaa omiin häihin, valmistujaisiin tms. niin tiedän kyllä kenen puoleen kääntyä. Olen todella mielelläni hänen kameransa edessä!

Palaillaan taas - toivottavasti pian!

tiistai 11. heinäkuuta 2017

ÄLÄ ANNA ARJEN PUUDUTTAA

Kirjoittelin pari viikkoa sitten luonnoksiin postauksen arjesta. Nyt onneksi en omista enää noita fiiliksiä, kuin tuolloin kirjoittaessa. Kerrankin tein niin kuin postauksen lopussa vannoin - ja aivan huomaamatta! Kyllä se oma asenne ratkaisi tälläkin kerralla, se vaati jälleen vain sen pienen pysähdyksen ja tuumaustuokion. Samaan asiaan liittyen minulla olisi ajatuksena jakaa teillekin muutamia käytännön ideoita, joilla voisi muuttaa raskasta arkea hieman kevyemmäksi.

Arki1

Aika on mennyt ihan törkeän nopeasti.
Tällä kertaa en viittaa tähän aktiivisen epäaktiiviseen postaustahtiini, vaan ihan oikeasti aikaan. Tuntuu, että useat viikot ovat kadonneet elämästäni viimeisen vuoden aikana ja erityisesti tässä kesällä. Muistan selvästi, kun vuosi sitten olin palannut Himokselta juhannuksen vietosta ja tällä hetkellä tuntuu kuin se olisi ollut aivan hetki sitten. Puff vaan kun vuosi on vierähtänyt!

Huolestuin tänään töiden jälkeen tästä asiasta.
Aloin huolestumaan siitä, että en ole nauttinut päivistä tarpeeksi. Minulle tuli hetkeksi melkein oikea hätä, ihan kuin päivät ja aika loppuisivat tästä elämästä kesken. Tuli tunne, ettei aikaa nykypäivänä ole tarpeeksi elämästä nauttimiseen. Tuntui, ettei tässä maailmassa ole tarpeeksi aikaa nauttia riittävästi parisuhteesta, ettei olisi muka aikaa tehdä toisen kanssa mitään erikoista. Tästä tunteesta en voi vaan syyttää pelkkää aikaa, vaan myös ihan itseäni. En taaskaan ollut muistanut nauttia jokaisesta päivästä ja arjesta, vaikka olin niin itselleni luvannut. Pysähdyin konkreettisesti kotimatkalla, vedin kesäilmaa syvälle keuhkoihini ja tajusin samalla, että ei tämä arki nyt niin pyllystä olekaan. Sitä pitää vain katsoa oikealla tavalla.

Ennen tätä pysähdystä olin jo hieman taantunut arkeen. 
Tätä se nyt on, ajattelin. Pidän työstäni, mutta arki on silti puuduttavaa. Eritoten arki-illat menevät ihan ohi ja kesä loppuu kesken. Arkena täytyy käydä töissä, jotta saa kinkkua leivän päälle. Arki-iltaisin ei jakseta nauttia mistään, koska työpäivä oli rankka tai muuten vaan väsyttää. Ei viitsitä tehdä arkena mitään erikoista ja ihan vaan siksi koska on arki. Maanantaina aloitetaan viikonlopun odottaminen ja viimeistään lauantaina masennutaan jo tulevasta maanantaista. Perjantaina ollaan vielä väsyneitä rankan työviikon takia, jolloin murehditaan sitä. Viikonloppuna yritetään nauttia kuitenkin hetki vapaudesta, vaikka mieli on ainakin osittain edellisen ja tulevan viikon oravanpyörissä. Parhaimmat stressipallot murehtivat viikonloppuisinkin siitä, etteivät nauti vapaudesta tarpeeksi.

Minusta olisi hyvä, jos arki-iltoina yrittäisi jaksaa edes vähän tehdä jotain sellaista, mikä loisi arkeen muutakin kuin sen perinteisen oravanpyörän. Asioiden ei tarvitse olla kovinkaan suuria ja erikoisia, sillä pienilläkin irtiotoilla keskellä viikkoa on positiivinen vaikutus. Erityisesti parisuhteissa arki on usein se haastava tekijä, jota jotkut suhteet eivät kestä. 
Vaikka arkeen kuuluvat ne rutiinit, olisi niitä hyvä välillä hieman katkaista yhdessä. Mielestäni parisuhteet tarvitsevat arkeen säännöllisesti niitä pieniä suuria irtiottoja, erityisesti silloin kun asutaan yhdessä. Eihän toista saa pitää itsestäänselvyytenä, vaikka jokaisena aamuna ensimmäinen asia jonka näkee on kumppanin kasvot.

Nyt taas keskityn enemmän tähän hetkeen ja otan lupaukseni jälleen tosissaan.
Aion keskittyä arjen iltoihin ja siihen. kuinka saisin niihin sitä arjen juhlaa ilman stressiä.

Haastan myös teidät ottamaan niskalenkkiotteen arjesta, jos ette vielä ole niin tehneet!

Ps. Onko tekstin asettelu teistä parempi näin vai keskitettynä?

lauantai 3. kesäkuuta 2017

Koskenlaskua ja mökkeilyä Vaikkojoella

Viime viikonloppu oli kaikinpuolin varsin mielenkiintoinen.
Siihen sisältyi yllättäviä kohtaamisia, yllättäviä kanootin käänteitä sekä rentoutumista hyvän ruuan ja seuran kera.

En ollut ennen laskenut koskea, enkä voi vieläkään sanoa oikeasti laskeneeni koskea. Mutta! Voin sanoa heittäneni talviturkkini ja uineeni keväisessä Vaikkojoessa. Meidän laskumme ei siis mennyt ihan niin putkeen kun oli tarkoitus. Voisin valehdella ja sanoa, että kaaduimme vasta pitkän laskureissun päätteeksi, mutta tosiasiassa kaaduimme jo ensimmäisen laskun aikana.

vaikkojoki2muok

Kanootissamme oli kolme henkilöä, minä keskellä, J edessä ja kolmas hieman kokeneempi laskija takana. Minua ei siis voi kaatumisesta syyttää! Tehtäväni oli vain pysyä kyydissä, pelätä ja kuvata. Ehdimme meloa rauhallista virtaa hetken ennen ensimmäistä koskea, joka ei kyllä ollut niistä helpoimmista koskista, jossa noin puolessa välissä törmäsimme suoraan kuohujen alla olevaan kiveen. Ei siinä ehtinyt edes pahemmin säikähtää, kun olimmekin jo tipahtaneet kylmään koskeen. Pelastin GoPro-kamerani, jonka hihna katkesi rytäkässä, rämmin koskessa kanootin yli ja uin virran viemänä rantaan. Rannassa sain napattua oksista kiinni ja J auttoi minut ylös vedestä.

Vaikka virta oli voimakas, kanootti meinasi tulla päälle ja kolhin polveni kiviin, kaatuminen oli kaikessa kauheudessaan jopa hauskaa. Kenellekään ei käynyt kuinkaan ja mitään ei kadonnut. Saimme kyllä makeat naurut rannassa, eivätkä litimärät vaatteetkaan haitanneet. Voitte vaan kuvitella, kuinka paljon vettä kumppareista kaatui pois! Vilukin tuli vasta kuivia vaatteita vaihtaessa.

vaikkojoki1muok

Itse lopetin laskemisen siihen, sillä kuivat vaatteet kirjaimellisesti kävivät vähiin. 
Toista kaatumista ei olisi kuivien vaatteideni varasto kestänyt, enkä jostain syystä halunnut viettää loppuiltaa alusvaatteissa J:n perheen seurassa. Muut jatkoivat vielä laskemista ja minä siirryin J:n äidin seuraan "huoltojoukkoihin".
Illalla vielä saunoimme ja söimme hyvin mökeillä. Päivä oli pitkä ja raitis ilma tunnetusti pistää väsyttämään, joten nuokuin jo ennen puoltayötä pöydässä useampaan otteeseen, vaikka jätin viininkin ihan puolikkaaseen lasiin. Vauhdikas ja erilainen lauantai, vaikka uni toisiaankin vei lopulta voiton aikaiseen.

vaikkojoki3muok

Suosittelen testaamaan koskenlaskua kanootilla, jos teille sellainen mahdollisuus joku päivä avautuu!
Uintia koskessa ei välttämättä tarkoituksella kannata testata, mutta jos sinne nyt sattuu mulskahtamaan niin kyllä siitäkin selviää - nimimerkillä kokemusta on.

Tänä viikonloppuna olemme keskittyneet rentoutumiseen ja nyt illalla olisi tarkoitus lähteä pitkästä aikaa katsomaan Kuopion yöelämää. Tai ainakin alkuillan menoa, saa nähdä kuinka nopeasti tänään väsähtää.

Ihanaa lauantaita kaikille! 

sunnuntai 7. toukokuuta 2017

Ensimmäinen viikko harjoittelussa

Vappu tuli ja vappu meni!
Heti Vapun jälkeen tiistaina marssin aamupalan jälkeen kello 8 uuteen harjoittelupaikkaani intoa ja jännitystä täynnä. En yleensä ole erityisen jännittäjä, mutta kyllähän tuollainen täysin uusi asia laittoi aamuun lisävauhtia. Väsymyskään ei pahemmin ensimmäisenä päivänä painanut jännityksen ansiosta, vaikka unirytmin kääntäminen hieman häiriintyi Vapun vuoksi. Ystäväni tsemppasi minua jo ennen Vappua kertomalla, että ei siinä jännityksessä ehdi väsyä niin nopeasti vaikka unirytmi olisi sekaisin. 
Nyt voin aivan hyvin allekirjoittaa tämän, olin yllättävän virkeä koko viikon!

Suoritan harjoitteluni kuopiolaisessa tilitoimistossa.
Yritys on aivan minun makuuni sopiva: työkaverit mukavia ja työympäristö aivan todella viihtyisä. Voitteko kuvitella, minulla harjoittelijalla on oma työhuone!
Tässä taas huomasin sen faktan, ettei palkka ole aina se tärkein motivaatio mennä töihin.

harjoittelu

Tottakai raha helpottaa asioita ja niin edelleen, mutta töissä viihtyvyyttä se ei ratkaise.
On aivan erilainen fiilis ja motivaatio suorittaa palkatonta harjoittelua, kun työympäristö ei ole sellainen perinteinen avokonttori eikä minun tarvitse jakaa työhuonetta monen muun henkilön kanssa. 
Tunnen oloni tervetulleeksi jokaisena aamuna ja enkä usko minulle kehittyvän mitään suurempia motivaatiokuoppia harjoittelun aikana. 
Perjantaina minua melkein harmitti, ettei seuraavana päivänä ole töitä - siitä fiiliksestä voi päätellä jo jotain.

Opin joka päivä soveltamaan koulussa opittuja asioita käytännössä.
Jotkut asiat vaativat enemmän miettimistä sekä muistelua ja jotkut asiat tulevat ihan selkärangasta. Eniten päänvaivaa minulle on tähän mennessä aiheuttanut kirjanpito-ohjelma, jonka käyttäminen ei ollut minulle ennestään tuttua. Koulussa meillä oli ihan erilainen ohjelma, eikä noita ohjelmia tule pahemmin vapaa-ajalla käytettyä. Kyllä se siitä, pikkuhiljaa!

"Ai hitsi mähän osaan oikeasti tehdä tämän!"
Parhain asia harjoittelussa on ehkä se, että jossain vaiheessa tajuaa osaavansa jotain oikeasti. Lukiotaustani vuoksi minulla ei ollut tätä ennen yhtään kokemusta tilitoimistossa työskentelystä. Tämä kaikki on minulle ihan uutta ja ehkä myös osittain sen vuoksi todella palkitsevaa. Ihan hyvä, että on jossain vaiheessa jaksanut panostaa koulussa ja ottaa asiat hanskaan. 
Perjantaina sain kyllä lyödä päätäni hieman pöytään, sillä pohdin varmaan puolituntia aivan todella yksinkertaista kirjanpitoon liittyvää asiaa. Ruuan jälkeen päässäni syttyi lamppu ja olo tuntui hetken ihan todella blondilta. Sainpa siitä ainakin itselleni todella hyvät naurut jälkeenpäin ja hyvän muistutuksen pienten taukojen tärkeydestä. 
Kummasti ajatus selkenee, kun käy keittiössä täyttämässä kahvikupin.

Tsemppiä kaikille alkavaan viikkoon! ♥

keskiviikko 26. huhtikuuta 2017

Kesäfiiliksiä

Viime kesänä minulla oli paljon vapaa-aikaa.
Ehdin tehdä vaikka mitä, kiersin Suomea, liikuin paljon, tein kaikkea erilaista, kävin hieman töissä ja eritoten rentouduin ihan oikeasti kunnolla. Tutustuin todella moneen uuteen ihmiseen ja ehkä ensimmäistä kertaa koskaan nautin kesästä ihan täysin rinnoin.

Vuosi sitten ajattelin, että viime kesästä ei tulisi välttämättä kovin hyvä kesä.
Ajatuksiini vaikutti silloin muutokset elämäntilanteessa ja terveydessä, mutta kaikki asiat kääntyivätkin ihan päälaelleen. Muutin ajattelutapaani positiivisemmaksi kuin koskaan ja yhtäkkiä kesästä 2016 tulikin ihan todella mahtava!
Kesämuistoja1
Kesämuistoja2

Viime kesästä päällimmäisenä minulla on mielessä se vapaus,
minkä huomattava määrä vapaa-aikaa minulle loi. Aloitin aamut usein heräämällä aikaiseen ja aamupalan jälkeen kävin lenkillä. Stressitasot olivat alhaiset ja parhainta oli, että pystyin lähtemään reissuun melkein koska tahansa. Ilman sitä vapaa-aikaa en olisi pystynyt vierailemaan niin monessa eri paikassa ja luomaan niin loistavia muistoja. Eihän tuo kesä nyt millään mittarilla ollut halpa, mutta oikeastaan yhtään kulutettua senttiä en kadu.

Toinen asia, mikä teki viime kesästäni aivan uskomattoman mahtavan, oli ihana kämppikseni.
Kämppikseni muutti nyt syksyllä rakkauden perästä muille maille ja kyllä, ikävä on ihan hirmuinen! Viime keväänä katsoimme Temptation Islandia yhdessä joka viikko. Nyt kyseisen sarjan katsominen on sata kertaa tylsempää, kun en voi kommentoida ja keskustella juonenkäänteistä Millan kanssa. Parasta kämppiksen kanssa elämisessä olivat myös ne illat, kun istuimme parvekkeella ja juorusimme koko sydämen kyllyydeltä. Riitoja meillä ei ollut koskaan ja naurua riitti asunnossamme vaikka muillekin jakaa.
Kämppikseni sanoi minulle kesän aikoihin, että nykyinen mieheni olisi minulle loistava poikaystävä. Tuolloin en vielä nykyistä miestäni tuntenut, joten taisin vain naurahtaa että juu ei. Minulla oli tuolloin sääntö, ettei koulukavereiden kanssa todellakaan säädetä. Noh, elämä yllättää ja sitä rataa!

Kesämuistoja3 Kesämuistoja4
Viime kesänä liikuin ja reissasin paljon.
Nyt tulevana kesänä pitkät aamulenkit tulevat jäämään vähäisemmäksi, sillä aloitan toukokuussa harjoittelun. Aamuisin ennen töihin lähtöä tuskin tulee lähdettyä kävelemään Vänäriä ympäri taikka hikoilemaan Puijon portaisiin. Tänä kesänä täytyy yrittää muistaa ja jaksaa liikkua iltaisin, vaikka usein silloin on jo liuta muita hommia tai asioita mielessä. Onneksi viikonloput ovat olemassa, jolloin vapaa-aikaa on taas ainakin sen kahden päivän verran.
Tahtoisin kovasti käydä tulevana kesänä kiertämässä taas muutamia Suomen kaupunkeja. Viime kesänä kaupunkeja kertyi yhteensä 12, joista postaukset jäivät tosin hieman kirjoittelematta. Täytyy katsoa lähempänä kesää, ottaisinko taas henkilökohtaiseksi tavoitteekseni jotain reissaamiseen liittyvää. Tänä kesänä reissut pitää toteuttaa hieman pienemmällä budjetilla kuin vuosi sitten.

Kesämuistoja5
Aion ottaa seuraavastakin kesästä kaiken irti.
Harjoittelu vie kyllä aikaa, mutta toisaalta se on suurin asia, jota kesältä odotan. Uskon jo nyt viihtyväni tulevassa harjoittelupaikassani ja aika tulee aivan varmasti menemään ihan liian nopeasti. En koe harjoitteluni millään tavalla pilaavan kesääni, vaikka vapaa-aikaa ja vapautta ei ihan niin paljoa olekaan.

Tästä kesästä tulee vain hieman erilainen kuin edellisestä - mutta varmasti vähintäänkin yhtä antoisa!